No niin,

nyt opiskelut ovat loppusuoralla. Voisiko tämä tarkoittaa myös sitä että minulla on nyt enemmän aikaa bloggailuun?

 

Istun Tampereella Hostell Sofian sängyllä. Olen osallistunut "Soveltavan teatterin yrittäjyyskoulutukseen".

En oikein tiedä mitä mieltä tästä asiasta olla?

Kurssilla saa paljon hyödyllistä informaatioita siitä miten kannattaa yrittää, yrittää tehdä työtään. Toisaalta samalla neuvojen lomassa huomaa miten paljon yrittäminen ja yrityksest huolehtiminen vie aikaa. Onko luovan toimialan yrittäjällä enää aikaa ruokkia omia taiteellisia visioitaan, kun hänen pitää huolehtia yrityksensä markkinoinnista, taloudesta, tulevaisuudesta ja yrityksen asiakkaista?

Nykymaailma tekee kaikista yrittäjiä. "Duunari" tulee saamaan uuden nimen nykyaikana, ja se on "yrittäjä". Vaikka kaikki työntekijät valjastetaan hienoihin ideoihin yrityksistä, pysyy kaikki ennallaan. Yrittäjä palkataan töihin, kuten duunari, mutta ainoa ero on siinä että nykyajan duunarille ei tarvitse maksaa sairauspäivärahaa tai eläkettä. Hän hoitaa sellaiset maksut itse.

Tunnen kuitenkin että yrittäminen luovalla toimialalla voi olla hyvä asia. Se antaa minulle myös vapauksia määrätä omista vapaista ja lomista, jos sellaiseen on tulevaisuudessa varaa.

 

Lopetan tämän sekavan ja väsyneen kirjoituksen tähän. Hyvää yötä.

Kohta se on kesäloma. Sain suoritettua kunnialla jopa rästiin jääneet tehtävät pois alta. Nyt voisin hyvällä mielin lähteä kesälomalle.

Totuus on kuitenkin se, että opiskelijan pitää tehdä kesän töitä että pärjää. Minulla on kesän alussa tuntipalkallista työtä hautausmaalla. Haravoin ja haravoin... päivästä toiseen. Voi myös olla että jokin päivä pääsen ajamaan nurmikkoa. Täytyy vaan odottaa että nurmikko kasvaa.

Minulla ja kaverillani on myös näytelmäprojekti kesken. Se täytyy saada valmiiksi loppukesäksi, vaikka nyt heti Juhan ohjauksen jälkeen minusta tuntuu siltä, että voisin olla tekemättä mitään teatteria vähään aikaan.

Parin päivän levon jälkeen teatterin tekeminen alkaa taas maistua. Minä tiedän sen. En voi lopettaa, en voi olla tekemättä teatteria. Se on hauskaa ja haastavaa. Antoisaa, varsinkin kun onnistuu herättämään ihmisissä tunteita.

Minulla on nyt tunne että tulevasta ohjauksestani tulee unohtumaton kokemus ja väkevä esitys!

 

P.S. Harjoittelen myös monologia heinäkuulle. Tervetuloa Forssaan katsomaan (:

Havahduin,

nimittäin kun tiskasin tulin ajatelleeksi koulua ja sitä mihin olen pyrkinyt elämässäni. Pyrkinyt ammatillisessa ja koulutuksellisessa mielessä.

Tajusin että olen päässyt siihen mihin aina olen pyrkinyt. Opiskelen teatterialaa korkeakoulussa. Saan tehdä teatteria: näytellä, ohjata, dramatisoida... Saan kokeilla mahdollisuuksiani monella eri teatterin alueella.

Lisäksi saan tehdä paljon muutakin, mistä en ole uneksinutkaan. - Saan opettaa.

Minulle tuli levollinen olo siitä että olen saavuttanut jotain elämässäni. Havahtumiseni tarkoittaa sitä, että nyt saan lakata pyrkimästä eteen päin. Saan tästä lähtien nauttia elämästä ja työstä asian parissa josta pidän.

Ihmiset pyrkivät hyvin paljon erilaisiin tilanteisiin ja pyrkivät saamaan aina jotain enemmän. Elämä on kilpajuoksua ajan kanssa, ajan joka loppuu vääjäämättä. Ihmiset kuluttavat itsensä loppuun haluamalla ja pyrkimällä. Pyrkimys on kierre josta ei pääse pois edes kieltämällä halujaan. Kieltämällä halujen kiellosta tulee oma pyrkimyksensä. Ihminen on loukussa niin kauan kun on pyrkimystä.

Uskon, että maailma olisi parempi paikka jos kaikki pysähtyisivät katsomaan sitä mitä he ovat saavuttaneet ja nauttimaan siitä.

Tiskaaminen on hyvä tapa ajatella.